Sannan tarina kauhujen työpaikalta, jossa esimiehen huono kohtelu aiheuttaa kärsimystä ja suoranaista vihaa.
—
Kun kirjoitan tätä, puskun suoranaista vihaa ja halveksuntaa. Minun on hyväksyttävä nämä tunteet itsessäni, sillä jos kätkisin ne täysin, olisin varmasti jo laitoksessa. Onneksi saamme puhua muiden työtovereitteni kanssa, ja läheisteni, asiasta.
Pomoni on narsisti. Hänellä on myös alkoholiongelma. Hän on täysin arvaamaton toimissaan, ja aiheuttaa meille alaisille jatkuvasti sydämentykytyksiä ja pahaa oloa.
Jos käydään läpi hieman taustaa, niin työskentelemme – meitä on muutamia – yksityisessä yrityksessä, joka toimii alihankkijana isommille firmoille. Kyseessä on erikoisala. Tällä alalla töitä ei ole kovinkaan paljon saatavilla, siksi ja vain siksi moni meistä pysyy työpaikassaan. Vaikka on toki jo haaveillut kokonaan alanvaihdosta.
Koska kyse on pienehköstä yksityisestä yrityksestä, pomolle on oikeastaan vaikea voida mitään. Tilaajille eivät alihankintayrityksen työsuojeluasiat kuulu, sitä paitsi tuotteet menevät ulkomaille, joten senkään vertaa he eivät ole kiinnostuneet. Mies saa siis mellastaa miten haluaa. Liitto voisi olla ratkaisu, mutta moni nuorempi meistä ei kuulu edes liittoon, haluaa säästää jo entisestään kurjasta palkastaan. Me saisimme myös lähtöpassit, jos alkaisimme valittaa, se on aivan selvä. Ei meillä ole siihenkään varaa.
Millainen pomoni sitten on? Ristiriitainen kuvaa häntä helposti. Hän vaatii muilta sitä mitä ei itse pysty tekemään. Hän esimerkiksi juopottelee lahjakkaasti ja tulee krapulaisena töihin ärisemään. Hikeä pukaten punaisena hän puuttuu jokaiseen asiaan, nalkuttaa, pomoilee, uhkailee. Miehellä ei ole auktoriteettia juuri nimeksikään, ja siksi hän korostaa koko ajan kuinka hän päättää ja on pomo, ja kuinka tilaajat sitä-tätä-tuota-vaativat.
Hänen aikataulunsa ja lupauksensa eivät pidä. Palkat eivät tule ajallaan. Meiltä hän vaatii täsmällisyyttä kaikessa. Hän pitää mustaa listaa meistä. Jos teemme virheitä, hän aikoo vähentää palkkaamme. Näin hän sanoo, vaikka ei tietenkään uskaltaisi tehdä niin, sillä se olisi jo iso asia.
Mutta koko ajan olemme kiristyksen ja huonon ilmapiirin ikeessä. Pöyhkeilevä ja mahtaileva johtajamme osaa kyllä edustaa ulospäin, on hänet nähty myös kekkereillä maakuntatasolla. Ironisinta on että hän jaksaa puhua hyvästä työilmapiiristä ja suhteesta työntekijöihin, vaikka tämä on kaikkea muuta.
Pomomme arroganttia käytöstä voisi edes jotenkin sietää, jos hän olisi ”tietäjän tasolla”. Me kuitenkin joudumme neuvomaan häntä ja korjaamaan hänen virheitään ja päätöksiään jatkuvasti. On kamala yhdistelmä, jos ihminen on huolimaton ja tietämätön, mutta liihottaa korkeuksissa uskoen itseensä ja ylivertaisuuteensa. Se on kamalaa katsottavaa.
Pomoni on narsisti. Hänen alkoholisminsa ei tätä asiaa ainakaan paranna. Hän osaa olla todella miellyttävä niille joita miellyttää pitää. Hänestä pidetään, hänellä on paljon hovia ympärillään. Nämä henkilöt vain eivät tee hänen kanssaan töitä, niin he eivät tiedä millainen kaksoispersoona hän on työntekijöitään kohtaan. Jos joku saisi tietää mikä tämän hurmurin takana piilee, ei varmasti uskoisi.
Mies edustaa ja tarjoilee tuolla ympäriinsä, mutta omaan työntekijäkuntaansa hän ei panosta. Tai no, joskus on panostanut, että pääsee sillä kehumaan. En nyt ala tässä erittelemään, mutta julkisuuskampanjahan siitäkin piti tehdä.
Meillä työntekijät kärsivät. Jotenkin tuntuu että vihan tunteilla pärjäämme. Viha on alkeellinen tunne, mutta vihaamme pomoamme täydestä sydämestä. Hän on tehnyt meitä kohtaan niin raukkamaisia tekoja (joita en voi tässä eritellä), että ehkä me joskus joudumme kostamaan. Kosto on alkeellinen teko, sen myönnän, mutta haaveilemme siitä, että eräänä päivänä joukkoirtisanoudumme – me kaikki – katsotaan sitten miten herra isoherra suunsa panee kun yritys korahtaa karille.