IBM:n ja singaporelaisen biotekniikan ja nanotekniikan tutkimuslaitos IBN:n tutkijat ovat kehittäneet uuden makromolekyyliin perustuvan teknologian. Sen kolmivaiheisen mekanismin toivotaan olevan ratkaisu taistelussa Zikan, Ebolan ja Denguekuumeen kaltaisia virustartuntoja vastaan.
Makromolekyylin ominaisuuksien uskotaan myös hillitsevän virusten vastustuskyvyn muodostumista.
Lääketieteen suurimpia haasteita ovat olleet virusten aiheuttamat tartunnat. Esimerkiksi Zikan, Ebolan ja Denguekuumen kaltaiset virustartunnat ovat kasvaneet maailmanlaajuisiksi epidemioiksi. Rokotteiden kehittäminen laahaa usein muutaman askeleen jäljessä johtuen virusten luontaisesta kyvystä muuntautua nopeasti ja tulla vastustuskykyisiksi eri lääkeaineille.
Kehitetyn makromolekyylin ominaisuudet muodostavat kolmivaiheisen mekanismin, joka vaikuttaa viruksen tarttumiseen, monistumiseen ja resistenssin kehittymiseen. Tämä tapahtuu siten, että ominaisuuksiensa ansiosta makromolekyyliin muodostuu vahvoja vetysidoksia, jotka huokuttelevat viruksen pinnalla olevia proteiineja puoleensa estäen virusta tartuttamasta terveitä soluja. Makromolekyylin sisältämä Mannoosi-sokeri sitoutuu suoraan terveen immuunisolun reseptoreihin edistäen niiden vapaata liikkuvuutta ja näin hankaloittaen viruksen tarttumista. Makromolekyylin perus-amino-ryhmä taas neutralisoi viruksen solun pH:n hilliten näin sen kykyä jakautua.
Tutkijoiden tavoitteena on kehittää hyvin monipuolinen, moneen virukseen tehoava makromolekyyli. Tutkimusläpimurron nopeita hyödyntämiskohteita voisivat olla puhdistusaineet tai –liinat, joiden sisältämä pieni määrä makromolekyylejä yhdistettynä veteen voisi mahdollistaa jopa kokonaisten huoneiden puhdistamisen viruksista. Pidemmällä aikavälillä voitaisiin kehittää rokotteita, jotka purisivat laajaan kirjoon virusinfektioita.