Suomen tunnetuin K-kauppias Sampo Kaulanen vetää Ylläksellä sijaitsevaa Jounin Kauppaansa hikeä puskien, työtunteja laskematta. Stressiltäkään ei voi välttyä. Mutta nyt mies aikoo ryhdistäytyä.

-Aamu alkaa sillä että luen sähköpostit, heitän someläpät eetteriin. Sitten vaimon kans juopashaan aamukahvit ja toinen meistä vie lapsen hoitoon ja toinen hiippailee töihin. Työpäivät vaihtelee suuresti toisistaan, Sampo kertoo Terveyden Asialla -uutissivustolle.

Mies on erittäin aktiivinen sosiaalisessa mediassa, ja työ kaupalla sekä somessa vie ajan lähes kellon ympäri.

-Meillä on kyllä vaimon kanssa illalla pari tuntia ”vapaa-aikaa”, jolloin ollaan sitten soffalla ja kattellaan telkkua. Hieron vaimon jalkoja tai hemmottelen herkuilla. Niistä ne munkin muodot on saanut alkunsa, Sampo naurahtaa.

K-kauppias myöntää, ettei elä kovin terveellisesti ainakaan mitä liikkumiseen tulee. Miten sitten rentoudut?

-Työpäivä vetää niin mehut irti, ettei meinaa päässä lenkille millään. Käsitykseni rentoutumisesta on kuitenkin keikkahommat – ja että pääsen Tampereelle kakkoskotiin. Siellä meillä on aikaa ruhtinaallisesti vaikkakin hoidetaan etelässä samalla duunijuttuja. Mutta Tampereella käydään sitten ulkona ja pyritään antamaan kahenkeskistä aikaa, jotta oltas muutakin kuin työkavereita, isejä ja äitejä, Sampo muistuttaa.

Nyt se alkaa – terveysremppa

Säännöllinen liikkuminen on kuitenkin tulossa Sampon elämään. Terveysremontti, tai ainakin osittainen sellainen.

-Aiotaan keskittyä pyöräilyyn. Oulusta just haettiin pyörät ja tarkoitus ois ruveta vetään lenkkiä et painonhallinta ja mielenterveys pysyis nipussa. Harva uskookaan kuinka ympärivuorokautista hommaa tämä on. 

Sampo toteaa että suurin haaste tulee olemaan terveemmässä ruokavaliossa.

-Rakastan hyvää ruokaa, viinejä ja olutkin maistuu. Tämä tietty turvottaa ja lihottaa. Säännöllinen ruokailu myös on jäänyt, koska monesti aamulla kun menee töihin, niin puolenpäivän jälkeen vasta tulee veettyä aamupala ja se onki sitten tuhti lounas. Mut jos terveysruokaa haluisin syödä niin varmana se ois jotaki kanaa, todella ruokaisaa ja hyvää salaattia. Haluan yleensäkin ruualta että se on mahdollisimman pitkälti itse valmistettua eikä teollisesti tuotettua.

Sampo muistaa ajat, jolloin Lapissa oltiin omavaraisia.

-Perunat, porkkanat, lantut saatiin maasta. Kalat järvestä ja poroa oli saatavilla. Mummolassa oli aina jänistä, teeriä, riekkoa ja muita puhtaita ruokia tarjolla. Tämmöstä aikaa minulla on ikävä! En oo mikään ”itutyyppi” mutta harras toive ois että saisin hiljalleen itestäni selkärankaa sen verran, että saisin ruuan ja liikunnan suhteen kelkan käännettyä. Näinkään ei tätä työmäärä jaksa.

Sampolle tsemppiä!

Jaa tämä juttu ystävällesi.