Mehiläisen noin 500 000 työterveyden henkilöasiakkaan diagnoosidata osoittaa, että sairauspoissaolot ovat alkuvuoden 2022 aikana kivunneet pandemiaa edeltävää tasoa korkeammalle. Alkuvuoden aikana poissaolopäiviä työntekijää kohden kertyi kymmenen prosenttia enemmän. Lyhyiden (1–3 pv) poissaolojaksojen määrä on kasvanut 18 prosenttia, kun taas pitkät, yli kolmen kuukauden poissaolot ovat laskussa aiempien vuosien tapaan.

– Erityisesti 4–10 päivän poissaoloja oli merkittävästi enemmän alkuvuoden 2022 aikana edellisvuoteen nähden. Tämä johtui merkittävästä korona- ja muiden hengitystieinfektioiden aiheuttamien sairauspoissaolojen kasvusta. Näistä syistä johtuvat poissaolot moninkertaistuivat, kertoo Mehiläisen johtava työterveyslääkäri Sirkku Martti.

Mielenterveyden syyt ovat kolmanneksi yleisin syy sairauspoissaoloille hengitystieinfektioiden sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien lisäksi. Myös sairauspoissaololle mielenterveyssyyn takia jääneiden henkilöiden määrä on edelleen kasvussa, mutta selvästi maltillisemmin (5 %) kuin vuosien 2020–2021 aikana (22 %).

– Vaikka pandemia on hellittänyt, maailmantilanteen epävakaus ruokkii edelleen huoliajattelua ja mielen kuormittumista, mikä näkyy vastaanotoilla. Uniongelmat, ahdistusoireet ja masennus ovat edelleen tavallisimmat diagnoosit työterveyden mielenterveyskäynneillä, Martti kertoo.

– Eniten sairauspoissaoloja aiheuttavat mielenterveyden häiriöt ovat lieväasteisia, tavallisimmin ahdistusta, unettomuutta sekä lievää ja keskivaikeaa masennusta, joista toipumisennuste on hyvä. Niistä kuntoutuminen ja työhön palaaminen sujuvat usein nopeasti. Yritysten panostukset esihenkilötyön kehittämiseen sekä työterveyshuollossa tarjottujen varhaisen vaiheen mielentuen palveluihin on vaikuttanut poissaolojenjaksojen lyhentymiseen. Apua saa ennen kuin oireet ja haasteet pahenevat, sanoo Martti.

Ylikuormittuneen mielen ensioireita ei usein tunnisteta

Avun hakemiseen asiantuntijat kannustavat matalalla kynnyksellä. Työpsykologi Sari Valavuori puolestaan näkee vastaanotolla, miten mielen lähettämät varhaiset merkit ylikuormituksesta turhan usein sivuutetaan – tyypillisesti hyvää tarkoittaen. Sinnikkyys ja tavoitteellisuus sekä halu pyrkiä tunnollisesti tavoitteisiin itselle tärkeissä asioissa leimaa meistä monia.

– Näemme koko ajan paljon mahdollisuuksia, ja sitä mitä kaikkea on tarjolla ja mitä voisi olla. Ajoittain voi olla vaikea erottaa mikä omalta osalta on riittävää. Asetetaan paljon vaatimuksia siihen, mitä ja miten elämässä on hyvä olla. Ja tätä kehää ruokkiessa voi lopulta käydä niin, että ei olla kuulolla oman mielen kanssa, joka ehkä lähettää viestejä ylenpalttisesta kuormasta, Valavuori sanoo.

Mielen viestejä voivat olla vaikkapa ärtynyt, itkuinen tai väsynyt olo tai keskittymisen vaikeudet. Näitä usein siirretään syrjään ajattelematta asian juurisyytä. Usein vasta isommat fyysiset oireet, kuten rytmihäiriöt, pahat päänsärkykohtaukset ja muut kiputilat pysäyttävät – ja samalla usein myös pelästyttävät.

– Tilannetta auttaa, jos olemme pysähtyneet itselle merkityksellisten asioiden äärelle pohtimaan, mitä tavoitteita asetamme työllemme, elämällemme ja ihmissuhteillemme. Kun päätökset ovat tietoisempia, meillä on perustelut. Tällöin emme ota esimerkiksi toisen sanomisia suorana totuutena vaan peilaamme niitä omiin tavoitteisiimme, Valavuori kuvailee.

Vaativa työelämä haastaa. Jos ihmiseltä toivotaan liian paljon, voi omien rajojen pitäminen olla vaikeampaa ja syntyy ylikuormituksen tila, jolloin taipumus toisiin vertailuun usein vahvistuu.

– Jälkeenpäin ihmiset tunnistavat, että ”tällaista kyllä huomasinkin, mutta ajattelin että se menee ohi”. Näihin huomaamisen hetkiin kannustan tarttumaan, ja tuomaan jotain hyvää päivittäin omaan voimavarapankkiin, Valavuori päättää.